2009 - Suojärvi

70-luvun lopulla minulla oli Honda CB125 moottoripyörä kaksi vuotta. Sitten tulivat autot, naiset ja muut kotkotukset. Näin meni lähes 20 vuotta. 90-luvun lopulla aina helmi-maaliskuussa heräsin, kun näin unta, että CB löytyi mummon heinäladosta. Ja kuinka mukava sillä olikaan ajella Änkilän kyläteitä pitkin. Teitä joita ei enää ole olemassakaan. 2002 päätin, että unelmoinnin on loputtava. Ostin Sortavalasta vanhan Dneprin sivuvaunulla ja kunnostin sen. Seuraava kesä meni ajellessa, kunnes totesin, että kuparista öljypohjan tiivistetta ei pidä vaihtaa edes epähuomiossa fiiberiksi. Neppari nimittäin heitti öljyt pihalla Joensuun lähellä Onkisalmessa. Samana kesänä ostimme Joensuusta vanhan omakotitalon ja minä aloitin opiskelut. Ehdin vaihtaa pyörään uuden koneen, mutta venttiilit ja sytytykset jäivät säätämättä. Kaikki aika meni taloremontissa ja opiskellessa. Pyörä seisoi pihassa.

2008 valmistuin ja taloremppakin alkoi olla tehty. Seuraavana kesänä olisi sitten aikaa ajella ja räplätä pyörää. Vaan eipä ollut. Vaimo sairastui vakavasti syksyllä ja minusta tuli omaishoitaja työni ohessa. Keväällä 2009 tajusin, ettei minulla olisi koskaa riittävästi aikaa huoltaa, korjata ja ajaa Dnepriä eikä mitään muutakaan vastaavanlaista rakkinetta. Myin pois ja ostin piikki-Hondan - Rebellin. Sillä kesän ajelin, mutta mopoltahan se alkoi vaikuttaa. Elokuussa sitten ostin seuraavan pyörän: Yamaha XV500SE. Olikohan vuosimalli 1984. Ja kun kaupat oli tehty, niin seuraavana päivänä kaverini Turkan kanssa Venäjälle. Turkalla 1200 ccm Yamahan vanha kyykky. Tavoitteena Suojärvi.

Ajettiin sujuvasti Sortavalaan, josta otettiin entiseltä Seurahuoneelta huone, johon jätettiin ylimääräiset kamat. Tiehän oli siihen saakka ihan hyvää asfalttia. Mittailtiin kartalta, että Suojärvelle on matkaa noin 140 kilometriä. Kello oli siinä yhden maissa Venäjän aikaa. Päätettiin, että käydään Suojärvellä kahvilla ja tullaan illaksi takaisin Sortavalaan saunomaan. Ja ei kun menoksi. Pitkärannan Koirinojalle saakka kaikki meni hyvin, vaikkakin tien kunto vaihteli. Tankattiin ja syötiin vähän. Nyt ei ole kuin 90 kilometriä tavoitteeseen. Lähdettiin ajamaan. Jälkeenpäin puhuessamme totesimme, että molemmat olivat ajatelleet ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen takaisin kääntymisen olevan järkevintä. Vaan eipä käännytty. Tie oli huonompaa kuin suomalainen metsäautotie. XV:llä olisi ajellut paikoin kovempaakin, mutta isolla kyykyllä kävi kuulemma ranteisiin. Enpä ihmettele yhtään! Niinpä sitten ajeltiin tuota 90 kilometrin matkaa kolme tuntia. Maisemat olivat kauniita paikoitellen ja Kollaa -joki muuten vaikuttava paikka. 

Loimolassa pidettiin taukoa. 18.9.2009

Suojärvi saavutettiin illan suussa. Syötiin ja tankattiin. Todettiin, että paluu pimeässä samaa reittiä on vaarallista. Niinpä päätimme kiertää parempaa reittiä Essoilan kautta. Matkaa tuplasti, mutta asfalttitie. No joo. Tie oli asfalttia, mutta välillä niin moneen kertaan paikattua, että 40 km/h oli ehdoton maksiminopeus. Välillä taas 140 ajettavaa samettista asfalttia ja sitten taas tietyöaluetta. Ja vettä satoi koko ajan. 

Aika lähelle Petroskoita päästiin tai jouduttiin.

Puolen yön paikkeilla oltiin takaisin Sortavalassa ja hotellissa. Ihan märkinä ja väsyneinä. Eikä hotellissa lämmöt päällä. Kyllähän sitä nukkumaan pystyi, mutta varusteet olivat aamulla vielä ihan märkiä. Ja se saunassa käynti kyllä jäi.

Aamu Sortavalassa oli sumuinen.

Pakattiin varusteet.

Tehtiin pieni turistikierros kaupungin ympäristössä ja palattiin kotiin.

Innostuksen siemen Venäjän moottoripyörämatkoihin oli kylvetty!

Ilkka Pirhonen, Pirhonen RC, Suomi-Finland