Road Trip Rossia 2018 - päivä 5, Vologda

Aamu valkeni Vologdassa aurinkoisena. Vähän evästä rinnan alle ja autolle huoltoa etsimään. Vologdassa en majoittunut hotelliin, vaan aiemmilla retkilläni tutustumani kaverini Sergein luo. Nyt tästä ratkaisusta oli melkoista hyötyä. Minä olin nähnyt kaupunkiin tullessani Lada-keskuksen, josta arvelin löytyvän apua. Ja niinhän tuo netti näytti, että auki on myös sunnuntaina. No, paikallinen näkemys asiaan oli, että ei kannata maksaa merkkihuollon kalliita hintoja. Mennään tuohon muutaman kilometrin päähän, missä on hyvä huoltokorjaamo, mutta edulliset hinnat. Enhän minä vastaan laittanut, kun rahan säästöä oli luvassa. Puhelinsoitto, ja sain ajan tulla yhdeltä, niin tutkitaan. Eihän siinä mikä auttanut, vaikka itse mielellään olisi lähtenyt heti viemään. Niinpä ajelimme puolen päivän jälkeen parin kilometrin päähän Leningradskaja ulitsa 55:ssä sijaitsevaan KURS AVTOon.

Ystävällinen huoltopäälikkö toivotti minut tervetulleeksi. Kertoi edellisenä kesänä auttaneensa kielitaidotonta suomalaista motoristi teknisten ongelmien kanssa. En siis ollut ensimmäinen suomalainen paikassa, mutta ensimmäinen suomalainen, joka ilman isompia käsillä puhumisia osasi selittää, missä olisi vikaa. Kerroin tapahtuneet ja epäilykseni vaihdelaatikkoviasta. Samalla oli puhetta, että myös kytkin vaihdetaan yksillä availuilla. Huoltopäällikkö kuitenkin toppuutteli minua. Ensin tutkimme, missä vika. Sitten soitamme sinulle ja sovimme toimenpiteistä. Tämähän sopi minulle. Läksi Sergein kanssa kaupungille leikkimään turistia. Tai oikeastaan ei minun tarvinnut leikkiä.

Vologda on yli 300 000 asukkaan erilaisten liikennemuotojen risteyskaupunki. Sen  tärkeimmät teollisuudenalat ovat rautatiekalusto-, kone-, paperi-, puu-, nahka-, pellava-, alkoholi- ja elintarviketeollisuus. Vologda osaltaan vahvistaa näkemystäni siitä, että Venäjällä kaikkein rähjäisimmät kaupungit on ripoteltu maan rajoille. Vologda on nimittäin varsin siisti ja nätti kaupunki. Sillä tavalla se, monen muun venäläisen kaupungin tapaan, eroaa suomalaisista, että kaupungin keskustaa ei suomalainen oikein keskustaksi tunnista. Meillä on aina se pääkatu, jonka varrella on tiheään sijoittuneena vaikka minkälaista liiketoimintaa. Vologdasta en tällaista löytänyt, vaan minulle esitelty keskusta oli avara ja puistomainen.

Kaupungissa on paljon vanhaa rakennuskantaa. Minulle esiteltyjä nähtävyyksiä olivat Sofian kirkko ja Vologdan Kreml. Ja tietysi pääposti. Vologdassa pääpostin oven pielessä oli oikein 0 km -tolppa välimatkojen mittaajia helpottamassa! Kaupungin läpi virtaavan Vologda-joen rannalla oleva Park Mira eli Rauhanpuisto on kaupunkilaisten sekä kesäisin myös turistien suosima ulkoilualue. Puistossa on myös lukuisia muistomerkkejä kertomassa kaupungin historiasta. On kaupungin perustamisen 800 vuotisjuhlan kunniaksi pystytetty kivipaasi, kaupungin kuuluisimman runoilijan patsas, neuvostoaikana tuhotun kirkon raunioille pystytetty matkamiehen risti ja niin edelleen. Ja tietysi ikuinen tuli sotasankarien muistomerkillä.

Minusta kuitenkin puiston hienoin nähtävyys oli penkki, jonka selkänojassa luki raudasta taotuin kirjaimin "Istahdetaan ookkaamaan". Venäjänkielessä on murteita kuten kaikissa muissakin kielissä. Yksi murteita erottava tekijä on painoton o. Toisissa murteissa se lausutaan aana, toisissa oona. Aana lausuvat aakkaavat, ja oona lausuvat ookkaavat. Vologdassa ookataan. Ennen kuin ehdimme siirtyä ohjelmassa ruuan etsintään soitti huoltopäällikkö: Vaihdelaatikko ja kytkin ovat kunnossa, niitä ei tarvitse korjata. Sen verran paljon muuta laitettavaa, että tule käymään paikan päällä. Leningradskajalle päästyäni tuomio oli aika karu: etupäästä toisen vetoakselin murrosnivel lopussa, vetoakselin stefa vuotanut siinä määrin, että ainakin nyt on etuperä öljytön (sen takia se sitten rallatti!), iskarit loppu ja sitten niistä etuperän neljästä kiinnityspultista kaksi oli tippunut tielle, ja jäljellä olevat olivat enää hyvin löysästi kiinni! Kustannusarvio 31000 ruplaa eli 420 euroa. Ei ollut Ilkalla vaihtoehtoja. Laittakaa kuntoon. Asia selvisi, ja auton saa kuulemma maanantaina illan suussa. 22 000 ruplaa eli noin 300 euroa piti maksaa ennakkomaksua. Poistuin pizzalle - tämän retken parasta ruokaa!

Vologdassa on paljon museoita, joissa saisi vietettyä useammankin päivän. Minä kävin vielä ruokailun jälkeen tutustumassa Vologdan valtiolliseen arkkitehtoonis-historialliseen- ja taidemuseoon. Hirmu huono käännös, mutta yhdestä museosta kyse. Kyllä näissä aina kannattaa käydä. Museon jälkeen olikin jo aika painua Sergein luo iltaa istumaan. Tämä päivä oli tässä.